...minkä ehkä huomaa blogipäivitysten tiheydestä. Syksy ei oo tuonu yhtää helpotusta tähän ainaiseen kiireeseen, mutta nyt oli vaan pakko ryhdistäytyä tän blogin suhteen ku jopa Johanna sai aikaaseksi päivitellä omaansa

Viime tarina päättyi tosiaan karsintoihin joihin olin menossa ja jotka ovat nyt kaukana takanapäin. Sekään ei ollut ihan helposti toteutettavissa oleva reissu ja tehtiin Tuijan kanssa ihan varmasti jos jonkinlainen ennätys välillä Seinäjoki-Hämeenlinna, mutta kuolemaa uhaten ehdittiin kuin ehdittiinkin just parahiksi näkemään Millan&Johannan suoritukset. Milla&Choko veti upeesti kaikki kolme osa-aluetta, Johannalla&Rauskilla ei sit mennyt ihan nappiinsa  , tästä voitte lukea enempi Johannan omasta blogista.

Juhannusta oltiin Riston kanssa viettämässä Nokialla, Jennin&Jeren luona. Oli ihana kesäyö ja Jere vei meitä veneellä johonki hornantuuttiin jota myös Kutalan Kasinoksi kutsutaan. Mahtava Juhannus - Kiitos vielä kertaalleen

14.6.2010 Pappani (Kauko Saaranluoma) menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen, hautajaisia vietettiin heinäkuun alussa . Samaisena viikonloppuna oli Koskensalon Markon seminaari Ohrikylässä, jonka Minna Pättikangas oli organisoinut. Osallistuin kuunteluoppilaaksi jotta sain edes vähän muuta ajateltavaa... taas hautasin murheeni rakkaan harrastuksen parissa... Täytyy kyllä sanoa että Koskensalon seminaarista en tällä erää niin kauheasti irti saanut, kun ajatukset harhailivat siellä ja täällä. Kesä-Heinäkuussa meni muutama viikko enemmän ja vähemmän sumussa kulkiessa. Edelleen on pappaa kova ikävä ja tuskin se ikävä tästä ihan heti helpottaakaan... <3

"Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme kalleinta viljaa,
pois pappamme, ikuiseen rauhaan kantoi."

Heinäkuun viikonloput olivat pitkälti leirien täyttämät. Puolessa välissä oli Mannusviikonloppu Koskenpäässä, joka meni tottiksen, jäljen ja purujen reenaamisessa. Tästä leiristä päällimmäisenä jäi mieleen HEMMETIN hyvät sapuskat !!!!! Kiitos Caspar

Timo jäljellä

Torspo jäljellä

Timppa voitti

Kuvat: Caspar von Walzel

Loppukuusta ajelin Loviisaan maalimiesleirille turistiksi kannustamaan meidän NAISmaalimiehiä Johannaa & Anua  Oli tosi hauska kokemus olla mukana maalimiesleirillä, vaikkakin vain kuuntelijan/katselijan roolissa.

Eipä taas montaa päivää ehtinyt hengittää, kun taas mentiin... Nyt suuntana Pomarkku, FWRC:n kansallisten lajien leiri. Osallistuin kuunteluoppilaaksi Johannan tottisryhmään.

Heinäkuussa Timo ja Ystävänsä Ansa kuvattiin Ventelän toimesta terveeksi, tämä helpotti paljon, koska Timo ontui kesän korvalla välillä enemmän ja välillä vähemmän. Oli todella helpottavaa saada välikuvat !!

Kesäkuussa pidimme kihlajaiset sukulaisille ja elokuun alussa kavereille, jotenkin tuntui heti päivänselvältä ajatukselta että paree pitää kahdet juhlat, tiedä häntä mistä tälläinen ajatus mieleen pälkähti

Oliko yllätys että nää tyypit oli järjestäny "vähä" ohjelmaa

Kesä on muuten mennyt omia koiria reenaillessa, Tuijan kanssa tottisryhmää vetäessä sekä tupaprojektin tiimoilla. Tää tupaproggis on vielä niin vauvankengissä että siitä lisää ehkä myöhemmässä vaiheessa...

Syyskuun alussa Ryhmä Rämä pakkas taas tuttuun tapaan kamansa ja suuntas Rottisten IPO MM kisoihin, tällä kertaa Tanskaan  Milla & Choko pokkas kisojen parhaan jälkipokaalin ja Suomen joukkue sijoittui koko skabassa neljänneksi !! Monta legendaa jäi taas elämään tältäkin reissulta

Hämeenlinnan kaikkien rotujen IPO MM kisoja en valitettavasti päässyt seuraamaan päällekkäisyyksien vuoksi, vaikka mökkipaikankin olin sieltä jo itselleni lunastanut. Sattui olemaan Faarin 80-vuotis juhlat sekä kaverien kihlajaiset juuri samaisena viikonloppuna...

Tää viikko ei alkanut taas ihan hilpeimmissä tunnelmissa, kun äiti oli päättänyt viedä kymmenvuotiaan saksanpaimenkoiransa Toscan viimein viimeiselle matkalle. Tosca oli sellainen rescue koira, jonka elämä ei koskaan ole ollut ruusuilla tanssimista, vaikka intoa ja virtaa koirassa oli joka lähtöön. Tosca tuli meille parin vuoden ikäisenä, sillä oli suojelua harrastettu, mutta huonojen kyynärien takia sitä lajia ei voitu Toscan kanssa jatkaa. Meillä Tosca eli kotikoiran elämää, välillä jotain pientä puuhastellen. Pahojen allergioiden ja ihottumien takia sen elämä oli kuitenkin jatkuvaa taistelua... Tosca oli kaikesta huolimatta aina reipas oma itsensä ja puhkui aktiivisuutta AINA nähdessään tilaisuuden päästä tekemään jotain ! Viime viikolla Tosca kuitenkin lopetti syömisen ja meni silminnähden pahempaan kuntoon päivä päivältä, välillä sai jotain syödyksi, mutta oksensi sen kuitenkin pois. Äiti pyysi minut mukaansa eläinlääkärille ja kävimme Toscan hautaamassa samaisella reissulla. Eläinlääkäri meinasi, että Toscan ruokahaluttomuus johtui kasvaimesta maksan seudulla. Tosca pääsi lempipaikkaansa, meidän mökille ja jatkoi sieltä matkaansa koirien taivaaseen... Nyt Toscalla ei ole enää kipuja, mutta ikävä ainakin täällä päässä on suunnaton !!

"Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Katsotaan mitä syksy vielä tuo tullessaan, toivottavasti PALJON iloisempia asioita !!