Nyt alkaa pikkuhiljaa flunssa hellittää tuon Manouman leireilyn jäljiltä... Seuraamista ollaan reenailtu vaihtelevasti patukalla ja ruualla. Kokonaan en oo raaskinu luopua tuosta keppi/patukka leikistä vaan aina välillä ollaan hieman fiilistelty sillä =) Nyt tuli pieni tenkkapoo että missäs reenaillaan ku jokapaikassa on niin paljon lunta että uppoaa melkein polviin asti !!! Nooooh.... eiköhän me jotain keksitä....

Kuvat: Helena Peltonen

Tuossa viime viikolla se sitten tapahtui ja tuo meidänki "pikku apina" karkasi ensimmäisen kerran. Tulin töistä kotiin ja kävin hakemassa sen ulkoa tarhasta. Alkasin tehdä ruokaa ja Toro oli niin villillä päällä että päästin sen takaovesta pihalle (aidattu piha). Pahaa aavistamatta laitoin ruuan valmiiksi ja menin koneelle maksamaan laskuja kun yhtäkkiä havahduin helvetinmoiseen huutoon. Seuraavaksi näin ikkunasta kun Toro juoksi häntä koipien välissä etuovelle ja Risto kurvasi autolla pihaan =0 !! Olin yhtä kysymysmerkkiä?!?

Tarina oli mennyt kutakuinkin niin että Toro oli päässyt pihalta livohkaan kasvimaan kautta joka on vielä erikseen aidattu ja jonne Torolla ei muutenkaan ole mitään asiaa?!? Siellä sitä ollaan sitten jäljistä päätellen kiivetty kompostin päälle ja "luiskahdettu" naapurin puolelle ja vapaus on ollut käsin kosketeltavissa =) Noin kymmenen minuuttia siitä ennenkuin Risto tuli töistä kotiin, Riston äitee (Pirkko) oli soittanut Ristolle, että ei kai teidän koira vaan ole karkuteillä kun Pirkon työkaveri oli soitellu, että heidän työpaikkansa edustalla räyhää joku rottweiler ja hän ei uskalla tulla autosta pihalle. Riston ensimmäinen reaktio oli että; "No ei oo meidän koira!" ja piti tätä asiaa vieläpä niin päivänselvänä ettei edes viittinyt soittaa mulle tarkistaakseen asiaa. Toro oli tosiaan lähtenyt Pirkon työkaverin auton perään ja haukkunut ja juossut koko matkan auton vierellä niin kauan kunnes auto oli pysähtynyt ja sen jälkeen vielä aikansa kierrellyt autoa ja räyhännyt. Jossain vaiheessa on kuitenkin luovuttanut ja ollut jopa kotiin päin tulossa kun Risto tuli töistä ja näki "meidän" tiellä (noin 500 metriä meidän pihasta) Toron ojassa ja sieltähän se oli taas hypännyt melkein auton alle ja räyhännyt kuin mikäkin mielipuoli. Risto oli hypännyt autosta pihalle ja karjassu Torolle pari valittua sanaa (sensuurin vuoksi en viitsi niitä tässä lähteä luettelemaan) ja siinä samassa Toro oli lähtenyt juoksemaan tuhatta ja sataa kotia! Huh huh on se luojan lykky ettei se oo jääny auton alle!! Joku 15-20 minuuttia se on varmaan ollu reissun päällä.

No joo ja sitten viime viikonlopun tapahtumiin =) Lauantaina oltiin aamusta hallilla ja Toron kanssa reenattiin seuraamista patukalla. Kokeilin seurauttaa sitä ihan seinän vieressä yhden lyhyen pätkän niin ettei sillä ole mahdollisuutta tulla kuin suorassa ja se toimi!! Sen jälkeen otin vielä muutaman pätkän (ilman seinää) ja Toro oli suorassa ! Kauhajoen  hallilta ajettiin suoraan Vaasaan katsomaan Riston äiteetä sairaalaan. Käytettiin tilaisuus hyväksi ja ajettiin ihan keskustaan ja käytiin Toron kanssa pienellä kaupunkikävelyllä. Meni todella hyvin, liikennevaloissakin jäätiin varmaan parinkymmenen nuoren ympäröimäksi, mutta Toro ei ollut tilanteesta moksiskaan vaan pysyi hyvin rauhallisena vierellä eikä yrittänyt kiskoa mihinkään. Yleensä Toro haluaa mennä "moikkaamaan" kaikkia vastaantulevia ihmisiä, mutta nyt vain haisteli eikä edes huomannut muita. Tilanne oli kyllä siinä mielessä hieman eri kun ihmisiä tuli jatkuvalla syötöllä kävellen, pyörällä, juosten, yksitellen ja ryhmissä kun Karijoella lenkkeillessä on harvinaista törmätä kahteen lenkkeilijään puolen tunnin lenkillä ja oli varmaan pikkusen enemmän hajujakin ku meidän normi lenkillä!!

Lauantaina illalla meille tuli muutama kaveri viettämään iltaa. Toro "iski" heti silmänsä erääseen Katiin ja käyttäyty ihan kummallisesti. Se seuras Katia koko ajan, jos Kati meni esimerkiksi vessaan se käveli sen perässä ja jäi oottaan vessan oven eteen, repi sitä hihasta, näykki sen käsiä, hyppi sen päälle ja tuuppi sitä koko ajan. Mä olin ihan ihmeissäni ja ehdin jo aatella vaikka mitä kunnes Kati muisti että oli käyny kaverinsa luona jolla oli kiimanen narttukoira... No joo, on vissiin pojalla alkanu hormonit hyrräämään ja Kati sai onneksi olla rauhassa loppuehtoon kun vaihto paidan !

Muiden lähtiessä paikallisesta edespäin baareihin, laahustettiin Riston kanssa kotiin siinä yhden kieppeillä kun oltiin muiden Mannusten kanssa sovittu reenit Tampereelle laskiaissunnuntaiksi. Aamulla kello herätti kuudelta ja ehdin jo kirota Toron mielessäni kun tajusin että meidän yövalo ei pala ja tottahan ensimmäinen mieleentullu ajatus oli, että Toro on repiny töpselin seinästä. Vielä mitä, sähköt oli menny ja niin kerättiin Riston kanssa kynttiläarsenaali esiin, valaistiin kämppä ja alettiin laittaa kamoja kasaan. Samassa muistin että mun yhen kaverin, Jennin, oli ollu tarkotus tulla baarista päin meille yöksi ja kävin kattoos vierashuoneessa niin siellähän tää röhnötti. Sain potkittua Jennin ylös ja se mutisi jotain että, ootteko kattonu pihalle, yöllä tuli vähä lunta... Olihan sitä sellanen kymmenen senttiä tullu =0 Saatiin vaivoin potkittua ulko-ovi auki ja parikytä minuuttia kaivettiin autoa lumen alta ja raivattiin pihaa että päästiin liikenteeseen... Toro haukotteli vieressä ja katteli sen näkösenä että antakaa mun kaikki kestää?!? Kaiken lisäksi Risto laitto vielä mut ajamaan (lyötiin vetoa Asikaisen ottelusta ja mä hävisin) vaikka tiet oli ihan tukossa ja lunta pyrytti joka suunnasta yhtä aikaa niin ettei eteensä nähny. Hyvääsen matkaa oltiin jo ajeltu sellasta neljääkymppiä, kun katottiin kelloo että varmaan pakko soittaa Kaisalle että tää porukka pikkusen myöhästyy kun samassa Kaisa lähettää viestin että TREENIT ON PERUTTU!!! Ensimmäinen ajatus oli että onko tää joku vitsi???  Meillä ei käyny kertaakaan edes mielessä että treenit voitas perua PIENEN lumipyryn takia. Itiöki oli ihan ihmeissään ja meinas että jo on kummaa porukkaa että tähänasti on väitetty kiven kovaan että sää mikä tahansa niin reenit vedetään läpi jos niin on kerran sovittu!!! Mun oli pakko soittaa sitte vielä Kaisalle että ooksä ny aiva tosissas ja olihan se... Me kurvattiin sitten kaverin luo jatkaan unia kun en halunnu kääntyä enää takas ja ajaa siinä säässä. Heräiltiin siinä kahentoista aikaan ihanaan auringonpaisteeseen ja mietittiin sitä aamua uudestaan ja uudestaan ja tultiin me loppujen lopuksi sitte siihen tulokseen että ehkä meillä ei oo ihan kaikki kotona....mutta ei se vissiin mitenkää uutta ollu =) Toivottavasti saadaan sovittua pian uudet reenit paremmalla menestyksellä ;)

kuva: Mira Mäenpää