Perjantaina heti kohta töiden jälkeen lähdettiin taasen auto täyteen lastattuna kohti Jyväskylää. On se älytön määrä tavaraa mitä kaksi ihmistä ja KOIRA voi tarvita?!? Ehtoopuolessa saavuimme ystäväni Marikan kämpille Keltinmäkeen. Pelkäsin hieman Marikan reaktiota Toroon, koska minulla oli pieni tunne että luvattuaan majoittaa meidät ei ihan tajunnut mihin suostui, koska hän oli viimeksi nähnyt Toron sellaisena pienenä pallona ;) Hyvin tulivat kuitenkin Toron kanssa toimeen! Ja onneksi Marikalla oli uusi kämppä jo hakusessa joten häätöäkään ei tarvinnut pelätä! Torolla oli aika hektinen yö, kun piti päivystää kaikkien naapurien tekemisiä ja tietenkin ilmoittaa heille olemassaolostaan erittäin äänekkäästi...

Lauantaiaamu valkeni ihan liian aikaisin, mutta onneksi olin jo kotona tulostanut Tinan lähettämät ajo-ohjeet ja muutaman kartan; niin ja olihan meillä navigaattori, että varmasti osattaisiin perille! Kello oli hieman yli kahdeksan kun päästiin matkaan, joten meillä oli runsaasti aikaa vaikka hieman eksyä, kun Marika sanoi että Tikkakoskelle kestää noin 20-30 min. Vielä mitä, harhailtiin ties missä ja navigaattori oli yhtä kysymysmerkkiä vielä 8:50, kun sitten soitin Tinalle, että taidetaan hieman myöhästyä. Siinä vaiheessa kuvittelimme jo olevamme lähellä, mutta samassa navigaattori heräsi ja raikaisi ilmoille "jatka vielä 30 kilometriä". "Mitä helvettiä!", pääsi varmaan molempien suusta ja sitten kurvasimme jonku huoltoaseman pihaan pitämään "pientä neuvottelua". Neuvottelun jälkeen löysimme kuin löysimmekin oikean tien ja lähdimme ajamaan sitä jopa oikeaan suuntaan ja saavuimme määränpäähämme siinä vähän yli yhdeksän!

Päivä aloitettiin alkupalaveeraamisella ja koirakkojen läpi käymisellä. Kouluttajina toimivat Milla ja Tina ja koirakkoja oli mukana ihanan kirjava joukko.

Minä, lucky number one (or NOT) sain luvan aloittaa! Otettiin Toron kanssa seuraamista ruualla sekä lopuksi maahanmenoa. Ohjaaja oli aika apaattinen (liekö johtunut jännityksestä!) ja täten Torokaan ei oikein keskittynyt siihen mitä oltiin tekemässä. Seuraamisessa käsi sohi taas missä sattui ja voi luoja niitä käännöksiä =0 Maahanmenossa koira ei liioin ollut tarpeeksi hyvässä vietissä, takapää jää edelleen ylös! Se oli kyllä omasta mielestänikin pohjanoteeraus pitkiin aikoihin! 

Palaute oli raakaa mutta ah niin rehellistä =) Kiitos siitä Milla ja Tina!!!

Toisella kierroksella ohjaaja oli hieman enemmän pelissä mukana ja koiraankin saatiin vähän elämää! Seuraamista tehtiin edelleen ruualla ja lopuksi luoksetuloa patukalla jota olenkin tähän mennessä tehnyt pelkästään ruualla. Nyt Tina mainitsi että seuraamisessa käännän yläkroppaani koiran suuntaan ja se KÄSI....tekis mieli amputoida se !!

Kolmannella kierroksella kokeiltiin sitten seuraamista patukalla. Se meni paremmin kuin kotona, kun Toro jopa hieman löysi oikeaa paikkaa. Yleensä kotona tuo patukalla seuraaminen on mennyt lähinnä jolkotteluksi ja hyppimiseksi ihan väärässä kohtaa... Loppuun otettiin vielä vauhtiluoksetulo, eli mä sain juosta autolle Toro kintereillä =)

Ihana Tina vielä soitteli meidän perään kun oltiin jo kotimatkalla että mikä fiilis? Kyllä sitä taas tuli ryvettyä pohjamudissa, mutta se mikä ei tapa niin vahvistaa =) Kiitokset Tinalle ja Millalle, ootte te vaan niiiiiin ihania !

Kuvat: Jari Kinnunen