Italiasta selvittiin hengissä ja oli vallan mukava reissu =) Shoppailua enimmäkseen, mutta tuli siinä muutamat nähtävyydetkin katsastettua! Olihan se ihana palata kotiin, varsinkin kun Torolla on tapana osoittaa rakkautta ihanan hellävaraisesti. Ensin hyppäs syliin ja kaato mut selälleen sorapihaan ja sen jälkeen hieman pussailtiin niin että mun koko naama oli ihan ruvella. Onneksi olin tähän varautunu, joten laitoin hieman huonommat vaatteet kotomatkaksi ;)

Ensi alkuun meinas kyllä itku päästä kun saavuttiin kotosuomeen... Kauhee kaatosade koko matkan Helsingistä Tampereelle ja kun siitä vielä ajeltiin lähemmäs kotia alko sade muuttua lumisateeksi ja Pohjanmaalla sitä lunta olikin sitten jo ihan kiitettävästi!! Muutamat perkeleet kyllä päästin kun olin ihan varma, että saadaan Toron kanssa painaa suoraan jälkipellolle kun reissusta kotiudun!! Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan lumi suli samantien pois ja viime viikon keskiviikkona löydettiin Helenan kanssa jo ihan kuiva pelto ja poljettiin tän vuoden ekat jäljet =)

Oli taas kamalaa huomata, kuinka hukassa ohjaaja oli tälläsen tauon jälkeen. Tein kotona jo esivalmistelut ja selasin treenipäiväkirjan läpi ja suunnittelin Torolle helpon jäljen. Pellon reunaan päästyäni iski totaalinen black out ja taas piti tuumata että kuinkas se nyt menikään... Luojan kiitos Toro kuitenkin oli hyvin kartalla ja tiesi jo autolta asti tasan tarkkaan mitä ollaan menossa tekemään. Itseasiassa sillä pyörähti silmät päässä jo siinä vaiheessa, kun otin autosta jälkitolpan ja lähdin polkemaan jälkeä. Ilme oli kyllä sitä luokkaa "että hei tehääx me tätäkin vielä" !!! Toron ensimmäinen jälki oli noin 90 askeleen suora, jossa oli ruoka joka askeleella. Jälkiosuus meni hyvin, mutta jäljelle tulemisessa on vielä hiomista, että saataisiin ohjaaja viemään koira jäljelle eikä toisinpäin!! Loppuun uskalsin laittaa kipon siinä toivossa, että Toro muistais mitä kuuluu tehdä semmosen kohdatessaan, mutta käskyllä vasta meni maahan.

Kuvat: Helena Peltonen

Jälkiä ollaan ajettu nyt neljä ja tänään ois taas tarkotus mennä. Seuraamista oon laittanu jäähylle, kun siitä on nyt tullu hieman "pakkopullaa" meille molemmille. Toro tulee sillä ilmeellä "että kävellään nyt tässä kun on kerta pakko", mä keskityn liikaa käännöksiin ja unohdan koiran ja sitte se vinous (patukalla) on taas tullut kuvioihin mukaan! Ruualla oon jonkun verran tehnyt perusasentoo.

Täytyy nyt kyllä kertoa myös meidän tämänviikkosesta tempauksesta! Tiistaina osallistuttiin Toron kanssa Karijoen mätsäriin, joka oli aika katasrooffi meidän osalta. Alkuun kaikki tuntukin menevän vähän liian hyvin, kun hain Toron autosta ja se otti tilanteen ihan lungisti. Ei se yleensä toisia koiria juurikaan noteeraa lenkeillä yms. Mentiin sinne vähä sivummalle seuraamaan tilannetta ja rekisteröin kyllä että siinä vieressä oli saksanpaimenkoira uros omistajansa kanssa, mutta kummatkaan koirat eivät toisiaan huomioineet. Yhtäkkiä sakemanni alkoi rähiseen Torolle ja Toro oli heti valmis ja kannat katossa kunnon toimintaan! Annoin Torolle istu käskyn, (jota noudatti kyllä heti) että saisin sen hieman rauhottuun. Sanoin että "mennään" ja nyppäsin liinasta, niin sieltä tuli kyllä samantien kunnon rähähdys mun suuntaan! En ehtinyt/tajunnut tilanteeseen juuri reagoida, mutta Toro väisti itse ja päästiin pois rähinäringistä! Mentiin hetkeksi kauemmas kävelemään ja huomasin, että Toro veti ihan hilseelle. Ensimmäinen kierros kehässä meni suht hyvin siinä mielessä, että Toro anto tuomarin kattoo hampaat ja pallit. Toisella kierroksella siinä oli jotain narttukoiria meidän kanssa niin siinä se sitte oliki, en meinannu saada Toroon enää mitään kontaktia ja sen jälkeen kun sain sen kiskottua pois haistelemasta niiden narttujen perseitä se istuskeli loppuajan (sen mitä ne vielä meitä siellä katteli) mun edessä... Että semmosta!! Nyt vaan sitä HALLINTAA sitte =) jep jep