Manouman leirin jälkeen käytiin Toron kanssa kolmella jäljellä ja torstain annoin sille hengähdystaukoa. Seuraamisen treenaamisessa ei olla vielä päästy alkuun kun aattelin tuohon jälkeen nyt keskittyä niin kauan kun se on mahdollista. Toro jäljesti huomattavasti paremmin kuin leirillä (mutta niinhän se aina kotona =)

Torstaina aloin taas pakkailla kamojani kohti seuraavaa koitosta, vaikka edellisetki ajelehti vielä purkamatta pitkin kämppää... Taas olin todella hyvin ottanu selvää, että mihkä sitä ollaan menossa kun kovaa olin Poriin matkalla ja meinasin jo Helenalle soittaa kun ajelin sen perässä, että Pori meni jo... Nooh onneksi Helena oli kuitenkin kartalla ja Eurajoella sijaitseva Saukonniemi löytyi. Tie sinne keskelle metsää oli taas mitä ihanin ja by the way kun neljä kertaa päivässä sen pätkän sai ajaa niin kyllähän sen melkein tietää mitä se teki taasen mun autolle, vaikka kyllä varovasti yritin mennä?!? Kotona sain Ristolta melkosen saarnan ja nyt ollaan taas ilman autoa, luoja yksin tietää kuinka kauan, mutta varmaan aika kauan ku ei tuo yks korjaa sitä ihan piruuttaankaa!!

Porukka oli melkeinpä kasassa kun saavuimme majapaikkaamme. Jälkikouluttajamme Terhi Kaalamon oli puhe tulla vasta lauantaina, joten emme voineet suunnitella treenejä etukäteen. Hakuporukan kouluttaja Jani Hopia oli jo saapunut ja hakuporukka piirtelikin erittäin mielenkiintoisia vänkyröitä tulevista treeneistä?! Saimme huoneen yläkerrasta ja raahasimme kamppeemme ja koirat sinne. Helena oli niin helvata lujaa kiukus ku kaikki alapedit oli jo viety ja me jouduttiin nukkumaan yläpedeillä ja tottahan se syytti mua kaikesta ku en päässyt töistä aikaisemmin lähtemään ja siksi oltiin mattimyöhäsiä... Syötiin hieman iltapalaa ja tutustuttiin porukkaan; jossain vaiheessa porukka alkoi valua ulos grillailemaan, mutta siinä vaiheessa vihelsin omalta osaltani pelin poikki ja painuin pehkuihin, ajattelin että ehdin sen viikonlopun aikana vielä palelluttaa itseni muutenkin kuin istumalla grillikodassa... 

Aamulla oli heti alkuun Toron kanssa pientä extremeä kun heräiltiin ja lähdettiin unisena kohti alakertaa... tai siis mä olin vissiin vähä unella ku en tajunnu että tottahan toi toope kiskoo mut alas ne rappuset sellasta vauhtia että hippulat vinkuu, en ehtiny yhtä askelmaa ottaa ku oltiin jo alhaalla, sukat vaan luisu joka rappusen alas. Toron mielestä se oli hyvinki hauskaa =) Kaalamon Terhikin kurvas pihaan ja heitti jotain aamupalaa naamaansa ja sitte lähdettiin kohti jälkipeltoja. Ilma näytti ihan lupaavalta ja pellot myös. (eikä muuten näkyny mitää paskakuskeja mailla halmeilla, eikä kissoja liioin) Jälkiporukka koostui aika eri-ikäisistä koirista sekä eri ongelmien kanssa painivista ohjaajista.

Kerroin Terhille meidän suurimmat ongelmat tällä hetkellä eli jäljelle tuleminen ja sen myötä kaahottaminen sekä lopussa olevan kupin ilmaiseminen. Tein Torolle noin 100 askeleen jäljen jossa oli muutama yksittäinen tyhjä, kaari oikealla sekä kuppi jäljen päässä. Jäljelle tuleminen oli tällä kertaa huomattavasti rauhallisempaa kuin viikko sitten, mutta kaahottihan tuo sen alun silti. Välillä jäljestysrytmi oli todella hyvä, mutta varsinkin tyhjien kohdalla tuli yhtäkkinen ryntäys ja sen päälle kaahottamista ennenkuin rytmi taas löytyi. Lopussa oleva kuppi ei enää ollut niin painajaismainen kuin se on ollut ja laitoin Toron siinä maahan ja avasin kupin.

Toisella jäljellä harjoiteltiin tyhjiä ja suunnan vaihdoksia. Tein pisimmän jäljen ikinä ja Terhi piirsi mulle oikeen kartan kuinka sen teen. Jälki sisälsi kokonaisuudessaan 6 kulmaa. Ensin oli 15 askelta joissa jokaisessa ruoka, sitten 15 askelta joissa joka kolmannella vain ruoka, kulma jossa jokaisessa askeleessa ruoka, sitten taas 15 joissa joka askeleella ruoka ja taas 15 askelta joissa joka kolmannella ruoka jne. Kartan mukaan jälki oli 280 askelta, mutta en todellakaan pystynyt laskemaan kun laskin vain että yks kaks ruoka, yks kaks ruoka... ja sit vielä kun nää tyypit huuteli mulle että ei tarvi polkee niin lujaa ku vaivaset viis kertaa polkasin joka askelta =) mutta se taas jäi mulle viime viikonlopulta kun Mikko ajoi Toron kanssa mun polkemaa jälkee ja menin sanoon että "nyt tulee kulma....tai siis vähän vielä suoraa" siitä tuli sen verran sanomista että.... nyt ainaki näin ne jäljet, mutta koskaa ei oo hyvin ;)

Toro jäljesti oikein mallikaasti tuon vaativan jäljen. (tähän mennessä oon tehny korkeintaan kaks kulmaa per jälki) Kulmissa oli pientä haparointia mikä johtui vain ja ainoastaan siitä että mä en osaa tehdä niitä kulmia, vaan hyppelehdin ne kulmat kuinka sattuu eikä ne mee ollenkaa loogisesti... oli siellä pari ihan hyvääkin kulmaa niin ne Toro jäljesti tosi hyvin. Hyvin se reagoi suunnan muutokseen ja huomaa että jälki ei jatkukaan enää suoraan. Ne pätkät missä oli tyhjiä niin meni myös ihan hyvin, oon hieman arkaillu jättää noita tyhjiä, mutta ei se ny niistä paniikkiin menny, vauhti vaan meinas lisääntyä ja sen myötä missas nekin vähät ruuat mitä siellä oli! Lopussa olevan kupin peitin ruoholla ja laitoin ruohon päälle muutaman ruokapalan, kun Toro söi ne ruuat siitä päältä käskin sen maahan ja paljastin kupin ja annoin syödä.

Kun kaikkien koirilla oli kaksi jälkeä ajettu, ajelimme takaisin majapaikkaamme. Kävimme saunomassa ja tarinoitiin tunti jos toinenkin. Taas luovutin hyvän sään aikaan ja painuin unten maille Toron kanssa. Aamulla osasin jo onneksi varautua ja hain kengät alakerrasta ja sitten vasta Toron yläkerrasta =) hah hah siitäs sai ;) Kaikkien heitettyä puurot naamaansa suuntasimme taas auton nokat kohti peltoja. Nyt kaikki tiesivät jo suurin piirtein millaset jäljet tekevät ja kaikki pääsivätkin samoin tein työn touhuun.

Keli ei ollu ihan parhaimmillaan, kun olin saanut ensimmäisen jäljen poljettua alkoi satamaan ja mulla oli päällä pitkähihainen, 2 fleetseä, toppatakki ja sadeviitta ja silti olin ihan jäässä... Sain kyllä mukavasti uusia ystäviä kun mulla oli 3 sateenvarjoa mukana =) Ensimmäinen jälki oli kutakuinkin samanlainen kuin edellispäivän jälki, tosin ei ihan niin pitkä, olikohan siinä viis kulmaa. Nyt kiinnitin kulmien polkemiseen erityisesti huomiota, mutta onnistuin ryssimään ne silti... Toro jäljesti silti hyvin, mitä nyt taas hieman kaahotti tyhjillä pätkillä.

Toisella jäljellä päätin kokeilla uutta ruokaa kun monella oli joko Natural Menua tai Froliceja ja olen miettinyt josko tuota Natural Menua testaisi.

Kävin autolla "kysymässä" Torolta kumpaako se haluaa jäljestää ja hajun perusteella valitsi Frolicin, joten sillä mentiin =) Kun joskus aikasemmin koitin tehdä jälkeä turvotetulla nappulalla, mutta sitä tää herra ei jäljestäny niin suurella halulla niin siksi olin hieman epäileväinen. Tein toiseen jälkeen taas sen 6 kulmaa ja tyhjät pätkät. Voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että se oli varmaan Toron paras jälki ikinä. Alusta asti Toro jäljesti hyvin rauhallisesti ja tarkisti kaikki tyhjät eikä kaahottanut. Muutaman kerran kadotti rytmin, mutta todella nopeasti löysi sen uudelleen. Kulmissa teki pienen pienen tarkistuksen ja löysi heti oikean suunnan. Lopussa laitoin sen maahan ja kaivoin kupin ruohoista. Uskon, että Toro on ennen enimmäkseen nähnyt ne mun melkein nyrkin suuruset namipalat siellä ruohikossa ja nyt kun ruokapalat olikin vaan kynnen kokoisia niin tarkisti tyhjätki niin hyvin =)

Tähän oli hyvä päättää leiri ja ajella takaisin Saukonniemeen. Majapaikassa kävimme vielä kokoporukalla treenit läpi ja kertasimme mihin asioihin kiinnittää huomiota jatkossa. Sateessa ja rikkinäisellä autolla (mitä en kyllä vielä silloin tiedostanut) lähdimme Helenan kanssa ajelemaan kotia kohti. Kiitokset Terhille hyvistä vinkeistä ja rohkaisusta edetä jäljellä, kiitokset myös kaikille mukana olleille ja erityiskiitos mahtavalle köksälle joka rustaili todella maittavia sapuskoja. Toro saa nyt muutaman vapaapäivän kun ressukka oli yltäpäältä hilseessä kun päästiin kotiin, mutta niin hyvä mieli jäi tuon viimeisen jäljen jälkeen, että eiköhän se ne vapaapäivänsä oo ansainnu =) Kattellaan sitten loppuviikosta josko vielä pääsis jäljelle vai aletaanko takkuamaan seuraamisen kanssa!

Kuvat: Miia Suuriniemi ja minä itte