Hollannin reissun jälkeen aloitinkin heti seuraavana päivänä opiskelut Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa, Liiketalouden yksikössä. Tavoitteena valmistua 3,5 vuoden kuluttua tradenomiksi. Sen verran tämä opiskelijaelämä on vaikuttanu mun aikatauluihin, että reenit on hieman jääny vähemmällä, mutta nyt kun on alkanu sisäistää tän uuden "aikatauluttamisen" on reenit alkanu taas luistaa. Kyllä se aika rankkaa on kun tuohon matkustamiseen menee se 2,5 tuntia päivässä. Herätys aamulla klo 5.00, Toron kanssa ylös ulos ja lenkille, kouluun klo 8.00 ja kotona siinä seittemän aikaan ehtoolla! Mutta eikös se niin oo, että kaikkeen tottuu =)

Viime viikonloppu oli todella reenintäytteinen, kun Helena oli saanu Kokkosen Lindan taas houkuteltua tänne meitä koutsaamaan ;) Lauantaina ja sunnuntaina tuli reenattua kellon ympäri!

Mulla ja Torolla ei nyt IHME kyllä mitään suurempaa polemiikkia oo tuon seuraamisen suhteen. Hieman katottiin Lindan kanssa sitä vasemmalle käännöstä, kun mehän käännytään edelleen vaan oikeelle ;) Luoksetuloa otettiin myös (siinä meillä on sellanen "pienehkö" törmäämisongelma), sekä liikkeestä seisomista. Oon nyt muutaman kerran reenannu seuraamisesta maahanmenoo ja istumista ja viikko takaperin kokeilin sitte seisomista niin Toro meni koko ajan maahan. Yritäppä siinä ny sitte kangeta sitä ylös, kun toinen on kerran päättäny olla maassa niin sitähän sitte ollaan maassa NIH! Lindalta sain kuitenkin kelpo vinkkejä tän työstämiseen ja saatiinhan Torokin seisomaan ;)

Takana voitte nähdä Riston kyhäämät upeat telineet ;)

Kuvat: Helena Peltonen ja Tuija Tienhaara

Vaikka viikonlopun pääteema olikin tottistella, tsekkas Linda lauantai ehtoon päätteeksi meidän jäljenki. Ekalla suoralla Linda jo nappaskin liinan mun kädestä ja laitto Toron kaahottamisen aisoihin. Loppujäljen Toro ajoikin hyvin rauhallisesti. Pyysin Lindaa sunnuntainakin meidän kanssa jäljelle, jotta oppisin myös itse ohjaamaan koiraa oikein. Toro lähtikin jäljelle ihan eri asenteella kuin aikoihin ja ei mun juurikaan tarvinnut sen työskentelyyn puuttua. Maanantaina jäljellä Toro olikin sitten taas "vanha oma itsensä" ja kaahotti menemään ku mikäkin maantiejyrä... Kun puutuin tähän, alkoi koira ajaa silmillään ja jolkotteli vaan jäljen päällä. Loppua kohti alkoi tehdä valeilmaisuja ja jopa pitään sellasta pientä vikinää?? Tästä sitten taas panikoituneena soitin hädissäni Kaisalle ja panikoin hieman lisää... Kunnes otin yhteyttä Mikkoon ja nyt ollaan taas sunnuntaina menossa Koskenpäähän ihmettelemään näitä jäljen syvimpiä saloja!